(Katatonia: Viva Emptiness)

"It runs from the top of my fingers
Into my hands
What is it I have been drinking
I do not understand
I thought I'd lost you my brother"

Köynnöskasvi luo verhon, jonka läpi voin nähdä veden tippuvan kourusta alas, aina pieneen kävelytien virtaan. Vesi tippuu, kuuluu terävä tip ja pisara sulautuu puroon, rauhallisesti solisevaan ohueen kerrokseen asfaltilla. Pahoinvoinnin merkki on se, jos ylähuuli hikoilee. Pahoinvointi voi aiheutua siitäkin, että tietää saavansa uuden mahdollisuuden maalata taulunsa, se tarkoittaa uutta mahdollisuutta joutua sateeseen joka pyyhkii kaikki maalit pois luoden jalkakäytävälle värikkään virran, kuljettaen värit pois.

"Truth is I have seen it come
Seen the ghost of the sun
Can't have it undone
In time we all call out for relief
See two lovers meet
Pass you on the street"

Oli minulla niitä nälkäisiä hetkiä, jolloin annoin jonkun kietoa käsivartensa ympärilleni ja kertoa kauniita sanoja, joiden totuus ei koskaan yltänyt edes intersubjektiiviselle tasolle. Miksi haluan niitä hetkiä takaisin? Ne ovat vain eriasteisia harmaan sävyjä sumuisessa maailmassa.

Mitä muistan eilisestä, on vain hämäriä, pitkiä, mustavalkoisia kappaleita, joilla ei ole yhteyttä toisiinsa, ja jotka on kirjoitettu liian pitkiksi niiden merkityksellisyyteen nähden. Odysseuksen seikkailut eivät olleet mitään muuta kuin ikävystyneen ihmisen yritys tehdä itsestään arvokas, suurennella omia sankari- tai antisankaritekojaan. Dublinin taivas tuskin on sen sinisempi kuin muuallakaan. Silti lennän sinne joskus, kuin yrittäisin epätoivoisesti löytää pakotietä yleisestä tunnottomuudesta.

Mieleni valuu sormenpäistäni ulos, kivinen seinä sulattaa sen kuin vesi tuhoaa tuon vähäisenkin maaliskuun lumen. Nuolaisen suolaisen tipan ylähuuleltani, en halua sen tippuvan siihen samaan puroon.

"Someone inside your room
Who is it there behind you?
What does he want from you?

Sleeper what did you see?
I close the window to the street"

Aamuaurinko on pelottavin. Sen voima on uskomaton, se pystyy jopa haihduttamaan lammikot jalkakäytävältä. Se saa aikaisin heräävän ihmisen kuolemaan joka elämänsä sekunti epätoivoon. Se kuivattaa ylähuulen hikipisarat, kuin irvaillen ja sanoen, et saa voida pahoin, nyt on aika herätä ja elää kivasti, älä luulekaan että sinulle annetaan oikeus maata pimeydessä turtana. Tuli voittaa veden.

En sytytä kynttilöitä iltaisin niiden kauneuden takia, vaan sen takia, että kattolamppuni paloi loppuun. Olosuhteiden pakosta. Ne luovat seinilleni varjoja ja rätisevät hiljaa, ne odottavat että en enää kestä ja sammutan ne, luovutan. Ne ovat seuralainen, joka seisoo nurkassa varjona öisin ja katselee unettomuuttani.

Kaupungin valot saavat purot ja lammikot loistamaan öisillä kaduilla. Mietin, kävelenkö noilla kaduilla enää koskaan, ja kenen kanssa. Kuulin eri ihmisten naurua noilla kaduilla, niiden joiden kanssa olin hetkellisesti onnellinen ja tunsin jotakin muuta kuin oman jäykkyyteni, kenkäni olivat rikki ja keväisten lammikoiden vesi pääsi niistä läpi ja kasteli sukkani. Silti hymyilin vahingossa. Eräällä heistä oli kauniit kädet ja toisella ehkä kaunis niska. Mutta niskan kaarikin on sellainen asia, että ei sitä voi laskea tai ennakoida, se on varsin turha sekin. Tuli voi tuhota senkin, tehdä ihosta karhean, punaisen, mustan, käpristyneen, jolla vesipurot eivät pääsisi enää virtaamaan korostaen kimalluksellaan mielen laakeaa rannatonta avaruutta.

Muistoista on palattava, ja  ihminen on ilman niitä eksyksissä oleva tyhjä taulu. Pelkät kehykset, jotka antavat vapauden maalata mitä vain, mutta värejä on jokaiselle heitetty kenties rajallinen määrä. On mieletöntä kaivata mitään tiettyjä yksityiskohtia, jos ne eivät kuitenkaan erottuisi.

Vesi tippuu. Se on ainoa asia mikä ei lopu. Jos se loppuisi, ei olisi elämää. Vesi tippuu huonekasvieni ohi, eikä se välitä siitä, onko sillä mitään tuhottavaa vai ei, tai onko sen tuhoama taulu värikäs vai harmaa. Sunnuntaiöinä on kyseenalaista, onko mitään.

"The way my eyes cannot move
The way I hope to be protected
And for one moment I thought
That I was lost among the lights of houses

My dreams of violence
See them coming true"